Ihanan viikonlopun jälkeen podenkin nyt sitten ankaraa vatsaflunssaa. Hyvä puoli on pakollinen lepo ja laihis :-)Katsoin tänään kukkaroni kolikkopuolelle ja totesin, ettei siellä ollut edes otnan kopeekkaa. Sitten menin pohtimaan tautivuoteeni uumeniin, että mikä on otnan kopeekka. Sanonnan täytyy olla peräisin jo tsaarin ajoilta. Isoäitini käytti tuota sanontaa, äitini ja nyt minä. Ehkä se oli tuttu jo isoisoäidilleni jne. Otna saattoi olla joku venäläinen tyhjätasku, rahanväärentäjä tai muuten rahan käytöstään kuuluisa aikansa henkilö.
Entäs mitä tarkoittaa, kun joku pääsee kuin koira veräjästä? Kuinkahan moni nykyihminen on koskaan edes nähnyt veräjää. Mitä on päästä pälkähästä? Sitä en tiedä minäkään. Jos joku söi ahneesti, sanoi äitini hänen syöneen kuin anaski. Kuka tai mikä oli Anaski? Hauskoja vanhoja sanontoja on paljon. Niiden alkuperä vain on hämärtynyt.
Yllä on uusin kollaasini. Sen nimi on Uusi meri ja sen innoittajana on ollut Edith Södergranin runo Ihmeellinen meri. Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä, tuntemattomat kukat loistavat rannalla... Sen voi nähdä Galleria Ferinissä Yrjönkadulla Helsingissä 30.3.-18.4.
